Kuun kuvausta

Keskiviikkoiltana huomasin ulkona möllöttävän täysikuun joten päähäni pälkähti tietenkin että siitähän voisi yrittää ottaa valokuvia. Joskus muinoin lähes kaksikymmentä vuotta sitten tuli ostettua käytetty Venäläinen Zenit kamera, jonka mukana tuli 500mm peilitele. Olin jossain vaiheessa ostanut siihen adapterin jolla sain sen liitettyä Canonin bajonettiin joten kaivoin sen kätköistäni esiin ja ei kun kuvaamaan. Siinä vaiheessa kello oli jo yli iltakymmenen ja aiemmin ihailemani kuuta ympäröivä kehäkin oli kadonnut, mutta kuvausintoa oli vielä joten jalusta mukaan ja ulos pakkaseen. Vaan eipä nyt mennyt suunnitelmien mukaan, vaikka melko tukeva tuo jalustani onkin, niin koko kovasti tuntui kamera heiluvan. Yleensä otan tuollaiset kuvat käyttäen aikalaukaisua mutta nyt pimeässä en saanut toimintoa päälle eikä taskulamppua tietenkään ollut mukana. Käytin kameran manuaali asetusta ja vaihtelin eri valotusaikoja mutta siitä huolimatta kuvista tuli alivalottuneita. Valotusmittarikin antoi koko ajan alivalotusta osoittavia lukemia mutta jotenkin oli mieleeni jäänyt että se ei toimi manuaaliasetuksella joten ei tullut laitettua tarpeeksi pitkää valotusaikaa kameraan. Kameran näytöstä katsoen kuvat näyttivät kyllä hyvältä . Tulin sitten sisälle ja ajoin kuvat koneelle ja kokeilin miten tuo valotusmittari pelaa ja huomasin että pelaahan se manuaalillakin ja että olisi kannattanut käyttää kameran valotusautomatiikkaa laittamalla av- asetus päälle, koska silloinhan kamera hakee oikean valotusajan automaattisesti tai sitten manuaaliasennossa luottaa tosiaan mittariin joka kyllä toimii oli asetus mikä tahansa. No vahingosta viisastuneena kamat mukaan ja uudestaan ulos mutta kuu mokoma olikin sanonut kuvaussopimuksen irti ja vetäytynyt pilvipeittoon ja sittenhän alkoikin tuo Senjan päivän myräkät, joten on vain kiltisti odoteltava seuraavaa täysikuuta ja toivottava pilvetöntä taivasta. Laitetaan nyt kuitenkin tuo tärähtänyt kuukuvakin näytille saanpahan sitten vertailla sitä seuraavaan otokseen.