Ihmeellinen luonto

Virtaava vesi solinallaan on eräs rauhoittavin tuntemistani elementeistä. Sinnepä lienee ollut aamullinen sorsapoikue, emo ja kahdeksan poikasta, matkalla marssiessaan pihanurmikkoni poikki. Ihmeelistä vain on se että lähimmälle järvelle tai joelle on matkaa kaksi kilometriä. Sen verran kovaa oli poikueen vauhti että ennenkuin ennätin kamerani ottaa olivat kadonneet lähimetsän heinikkoon. Metsän laidalla niitä yritin katsella mutta siellä oli vain naapurin kissa vaanimassa jolle annoin pientä matalalentoa;-) Toivotaan että emo on vesistön löytänyt ja poikaset päässeet luonnolliseen elementtiinsä.