Tänä keväänä sain varjeltua voikukkapeltoni yöpakkasilta. Mikäpä on nyt kirmaillessa voikukkapellossa, sukulaismieskin saa aina Anttilan keväthumauksen tallustellessaan kuin elopellossa paljain jaloin voikukkien keskellä. Sukulaismies on ilmeisesti apinain Tarzanin sukua karvaisista jaloistaan päätellen, mutta katsokaa itse, siinä se kuvassa seisoo;-)
25.5.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hauska voikukkaniitty.
VastaaPoistaMutta tarkeneeko siellä oikeasti
jo NOIN vähissä vaatteissa? =)
Tulin vastavierailulle. Voikukat ovat kauniin keltaisia, vaikka ovatkin kiusankappaleita monen mielestä. Ruohokylpyjä olet myös keksinyt ottaa jaloille, oli kai virkistävä vaikutus. Terveisin: Sisko
VastaaPoistaHei ja kiitos kommentista! Hienoja kuvia sinullakin. Tervetuloa Satumaahan uudemmankin kerran ihmettelemään kuvia ja juttuja :)
VastaaPoista