11.12.2008 - 00:05
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).
Sanat on kuin kuivuva vesi kiven pinnalla, hetken päästä niitä ei muista kukaan.Kuvat ja ainakin kivi sentään jää muistoksi jäljistämme?
Sanatonta, painavaa, ehdotonta.
VastaaPoistaKarua kauneutta ylhäällä, sanatonta surua alhaalla.
VastaaPoistaHyvä ajatus vesipisaroista ja kivestä, oheiskuvat aiheeseen sopivia. Samoinhan se on myös ihmisen osa kuin noiden vesipisaroidenkin.
VastaaPoistaUseimmista taitaakin vain se kivi jäädä muistoksi...
VastaaPoistaAi ku heavy fiilis kuvissa ja teksti on mainio !
VastaaPoistaKomia on pöytä!! Tuohon kärsii varmaan nojatakin eikä heti ole nurin..
VastaaPoistaTosi hyvä aihe ja kuvat haasteeseen.
VastaaPoistaAlakuvan kiviin on sanat "naulattu" kiinni.
Hiljaisia sanoja ja ikuista kiveä.
VastaaPoistaKaunis kivinen pöytä yläkuvassa. Hautakiviin sanat naulattu....ehdottomat, avattu kuilu sulkeutuu. Hyvin koskettavaa ja karuakin. Näinhän se menee,
VastaaPoistaKorutonta, mutta näin se on. Miten hetkellistä ovat pisarat ja sanat, niin koko ihmisen elokin verrattuna kiveen.
VastaaPoistaHeh, meidän haastekuvilla on paljonkin yhteistä, huomasitko? Osuvat kuvat olet valinnut haasteeseen...
VastaaPoista-wiltteri-
Sanat kivissä saattavat jäädä näkyviin lähestulkoon ikuisiksi ajoiksi.
VastaaPoistaHautakivissä sanat pysyy, ne on siihen laitettu kiini, naulattu.
VastaaPoistaKivinen pöytä on myös hyvä kuva, ikuinen.
Kiitos kommenteista, mukavaa Joulun odotusta t.Tapsu
VastaaPoista