15.1.2009

Valokuvatorstai

115. Haaste
Hei kaikki!

Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Valitettavan useinhan se tahtoo tuo aamun aloituskin olla kuvan mukainen, ota siinä sitten kontaktia, vaikka teetä ja paahtoleipää tarjolla onkin:-)


5 kommenttia:

  1. Lähellä oleviin ihmisiin, on joskus pitkä matka. Varsinkin silloin, jos he lukevat lehteä tai katsovat televisiota...silloin korvat muurautuvat ikään kuin kiinni. :) Hauska kuva...monen arkiaamusta. :)

    VastaaPoista
  2. Osuit asian ytimeen. Lehden taakse on pitkä matka.

    VastaaPoista
  3. Joo mahaton tilanne. Mies muissa maailmoissa, pakomatkalla. Siinä sitte hoet että kuulekko. eikä tuu vastausta. Mainio kuva !

    VastaaPoista
  4. ..tai huomaat puhuneesi puoli tuntia kuin Runebergi kuuroille korville..

    Joskus käy myös niin että toinen vastaa joo joo, ja vasta myöhemmin selviää että hänellä ei ole hajuakaan siitä mihin hän silloin vastasi.

    Joo joo ü

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista:-) Nuken sivulle en päässyt kommentoimaan, kommentointi kohdassa aukeaa"tekstaa älykkyytesi ikkuna" josta minun älykkyydellä ei pääse edes poistumaan muuten kuin sammuttamalla tai kirjautumalla ulos koneelta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!