Kuvaa napsauttamalla kuvat suurenee

21.2.2013

                                               VALOKUVATORSTAI
Tällä viikolla hevonen on ollut kaikkien huulilla ja myös monen vatsalaukussa. Senpä vuoksi ammennamme inspiraatiota Eeva-Liisa Mannerin hevosrunosta:

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä. 
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika. 

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät. 
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla. 

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi 
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä. 

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle. 
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii. 

(Eeva-Liisa Manner, 1971)

4 kommenttia:

  1. "Syvä aavistusten metsä" kaunis tunnelmallinen kuva metsästä, jota ei ole tehohoidettu, linnuille ja muille metsän eläimille on säästynyt pesäkoloja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi :) Itse näen tässä kuvassa paljon runon elementtejä!
    " Syvä aavistusten metsä.
    Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika"
    Metsässä monta salaisuutta, luonto vaihtuu keväästä syksyyn, metsässäkin hidasta kypsymistä, puutkin kasvaa isoksi ihmisiän ajan!
    "Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
    Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla."
    Lahonneisiin puunpökkelöihin on kuolema kätkeytynyt, ovat muodoltaan kuin hevosen kalloja, näen niissä silmäaukkoja, metsässä hiljaisuus!
    "Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
    tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä."
    No kuva on kuin painajaiuni.:)
    "Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
    Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii."
    Metsässä on joku alati läsnä, jalka metsän sydämmellä, ehkä se on metsän henki, hevonen, kuvan rinne kuin hevosten hautausmaa :)

    VastaaPoista
  3. Tämä metsäkuva kuvaa runoa monella tapaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!