Käytännössä nuo lehdet taisi puuttua mutta itku tuli kuitenkin !
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tervetuloa blogiini:-)
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Tunnustus!
Kiitos marimeri
Tunnustus
JPK- laittoi huomionosoituksen
Tekstit
Kommentit
Itku oli vielä raastavampi, kun lähetettiin itse valitsemaan risua kotikoivikosta. Kaunis kuva siitä huolimatta.
VastaaPoistaKoivuniemen herra oli meilläkin käytössä ja lisäksi pelokkeena oven karmissa.
VastaaPoistatuttuja tuntemuksia. Kuvasi on hieno! siinä on se kaikki kuvattu.
VastaaPoistaSurullista
VastaaPoistaMeillä ei ollut koivunienen herraa käytössä, remmi tai vyö kylläkin :)
VastaaPoistaOnpa itse tullut itselle koivuniemen herra haetuksi
VastaaPoistaHieno kuva. Tuli heti mieleen koivuvitsa, jossa ei ollut lehtiä ne oli riivitty pois. Vitsa oli pelottavana tuvan oven yläpuolen karmilistan väliin pistetty. Joskus se otettiin esille ja ripsautettiin.
VastaaPoistaAi kauheaa, minua uhattiin kerran koivuniemen herralla jos en heti pyydä äidiltä anteeksi. Muistaakseni pyysin - en ole ihan varma - mutta vitsaa ei kuitenkaan haettu ;)
VastaaPoistaKiitoksia kommenteista! Itseasiassa vain äiti käytti ja hyvinkin lievästi, koivuniemen herraa. Isä käytti sellaisen yksilevyisen sähkölieden irtokaapelia ja sillä sitten sai oikein isän kädestä :) Mutta eipä tuosta katkeruutta ole jäänyt, siihen aikaan ei annettu lasten kuritta kasvaa :D Tosin itse en omille lapsilleni tuollaisia keinoja käyttänyt!
VastaaPoistaKoivuniemen Herra oli meilläkin aina välillä muistuttamassa pahanteon seurauksista, vitsaa en itse koskaan saanut, sen sijaan jouduin muutaman kerran tuvan komeroon miettimään tekosiani. ahtaanpaikan- tai pemeänkammoa en onneksi siitä saanut.
VastaaPoistaMeillä riitti pelkkä uhkaillu Koivuniemen herralla.
VastaaPoista